ihminen
Appellatio pronuntiatusque
+/-- [ˈiçmine̞n]
Notatio
+/-Etymologia obscura. Verbum Estonicum inimene et Carelicum ihmini cognata sunt.
Nomen
+/-ihminen
- homo (-inis comm.) || √ Animal mammiferum specie Homo sapiens; vir vel mulier.
Declinatio
+/-Declinatio Finnica | ||
---|---|---|
sing. | plur. | |
nom. | ihminen | ihmiset |
gen. | ihmisen | ihmisten ihmisien |
part. | ihmistä † ihminä † ihmissä |
ihmisiä |
iness. | ihmisessä | ihmisissä |
elat. | ihmisestä | ihmisistä |
illat. | ihmiseen | ihmisiin |
adess. | ihmisellä | ihmisillä |
abl. | ihmiseltä | ihmisiltä |
allat. | ihmiselle | ihmisille |
ess. | ihmisenä | ihmisinä |
translat. | ihmiseksi | ihmisiksi |
instr. | — | ihmisin |
abess. | ihmisettä | ihmisittä |
comit. | — | ihmisine- |
Usus
+/-Dictiones collatae
+/-Hyponyma
Dictiones derivatae
+/-Adiectivum
Substantivum
Verba composita