ihminen
Appellatio pronuntiatusque
+/-- [ˈiçmine̞n]
Notatio
+/-Etymologia obscura. Verbum Estonicum inimene et Carelicum ihmini cognata sunt.
Nomen
+/-ihminen
- homo (-inis comm.) || √ Animal mammiferum specie Homo sapiens; vir vel mulier.
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | ihminen | ihmiset |
| gen. | ihmisen | ihmisten ihmisien |
| part. | ihmistä † ihminä † ihmissä |
ihmisiä |
| iness. | ihmisessä | ihmisissä |
| elat. | ihmisestä | ihmisistä |
| illat. | ihmiseen | ihmisiin |
| adess. | ihmisellä | ihmisillä |
| abl. | ihmiseltä | ihmisiltä |
| allat. | ihmiselle | ihmisille |
| ess. | ihmisenä | ihmisinä |
| translat. | ihmiseksi | ihmisiksi |
| instr. | — | ihmisin |
| abess. | ihmisettä | ihmisittä |
| comit. | — | ihmisine- |
Usus
+/-Dictiones collatae
+/-Hyponyma
Dictiones derivatae
+/-Adiectivum
Substantivum
Verba composita