isoisä

Finnice

Appellatio pronuntiatusque

• [ˈisoˌisæ]
• Homoeoteleuton: -isæ

Notatio

←  iso  “magnus” +  isä  “pater”

Nomen substantivum

isoisä

1. avus (-i masc.) || Pater patris vel matris.

Declinatio

Declinatio Finnica
	sing.	plur.
nom.	isoisä	isoisät
gen.	isoisän	isoisien † isoisäin
part.	isoisää	isoisiä
iness.	isoisässä	isoisissä
elat.	isoisästä	isoisistä
illat.	isoisään	isoisiin
adess.	isoisällä	isoisillä
abl.	isoisältä	isoisiltä
allat.	isoisälle	isoisille
ess.	isoisänä	isoisinä
translat.	isoisäksi	isoisiksi
instr.	—	isoisin
abess.	isoisättä	isoisittä
comit.	—	isoisine-

Dictiones collatae

• isoäiti

Synonyma

• (minus formalis) ukki, vaari, pappa