kuolevainen
Appellatio pronuntiatusque
+/-- [ˈkuoleˌvɑinen]
Notatio
+/-Nomen adiectivum
+/-kuolevainen
- mortalis (-is -e) || Qui olim aut mox morietur, cuius vita non sempiterna est.
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | kuolevainen | kuolevaiset |
| gen. | kuolevaisen | kuolevaisten kuolevaisien |
| part. | kuolevaista † kuolevaina † kuolevaissa |
kuolevaisia |
| iness. | kuolevaisessa | kuolevaisissa |
| elat. | kuolevaisesta | kuolevaisista |
| illat. | kuolevaiseen | kuolevaisiin |
| adess. | kuolevaisella | kuolevaisilla |
| abl. | kuolevaiselta | kuolevaisilta |
| allat. | kuolevaiselle | kuolevaisille |
| ess. | kuolevaisena | kuolevaisina |
| translat. | kuolevaiseksi | kuolevaisiksi |
| instr. | — | kuolevaisin |
| abess. | kuolevaisetta | kuolevaisitta |
| comit. | — | kuolevaisine (adj.) kuolevaisine- (subst.) |
Dictiones collatae
+/-Antonymum