päivä
Appellatio pronuntiatusque
+/-- /ˈpæi.ʋæ/
Notatio
+/-- ← lingua Protouralica *päjwä 'ignis' [1]
Nomen
+/-päivä
- dies (-ei masc.) || √ Tempus inter solis ortum et occasum; oppositum nocti.
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | päivä | päivät |
| gen. | päivän | päivien † päiväin |
| part. | päivää | päiviä |
| iness. | päivässä | päivissä |
| elat. | päivästä | päivistä |
| illat. | päivään | päiviin |
| adess. | päivällä | päivillä |
| abl. | päivältä | päiviltä |
| allat. | päivälle | päiville |
| ess. | päivänä | päivinä |
| translat. | päiväksi | päiviksi |
| instr. | — | päivin |
| abess. | päivättä | päivittä |
| comit. | — | päivine- |
Dictiones collatae
+/-Antonymum
Cohyponyma
Dictiones derivatae
+/-Collocatio
Nomina
Verba composita