tie (fi)
Appellatio pronuntiatusque
+/-- /t̪̪ie/
- Homoeoteleuton: -ie
Nomen substantivum
+/-tie
- via (-ae fem.) ||
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | tie | tiet |
| gen. | tien | teiden teitten |
| part. | tietä | teitä |
| iness. | tiessä | teissä |
| elat. | tiestä | teistä |
| illat. | tiehien | teihin |
| adess. | tiellä | teillä |
| abl. | tieltä | teiltä |
| allat. | tielle | teille |
| ess. | tienä | teinä |
| translat. | tieksi | teiksi |
| instr. | — | tein |
| abess. | tiettä | teittä |
| comit. | — | teine- |
- prolativus teitse