vasikka
Appellatio pronuntiatusque
+/-- /ˈʋɑ.sik.kɑ/
- Homoeoteleuton: -ikkɑ
Notatio
+/-Nomen substantivum
+/-vasikka
- vitulus (-i masc.) ||
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | vasikka | vasikat |
| gen. | vasikan | vasikoiden vasikoitten vasikkojen (vasikkain) |
| part. | vasikkaa † vasikkata |
vasikoita vasikkoja |
| iness. | vasikassa | vasikoissa |
| elat. | vasikasta | vasikoista |
| illat. | vasikkaan | vasikkoihin |
| adess. | vasikalla | vasikoilla |
| abl. | vasikalta | vasikoilta |
| allat. | vasikalle | vasikoille |
| ess. | vasikkana | vasikkoina |
| translat. | vasikaksi | vasikoiksi |
| instr. | — | vasikoin |
| abess. | vasikatta | vasikoitta |
| comit. | — | vasikkoine- |