Finnice IRecensere

AppellatioRecensere

rauha

  • /ˈrɑuhɑ/
  • Homoeoteleuton: -ɑuhɑ

Nomen substantivumRecensere

rauha

  1. pax

DeclinatioRecensere

Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. rauha rauhat
gen. rauhan rauhojen
rauhain
part. rauhaa rauhoja
iness. rauhassa rauhoissa
elat. rauhasta rauhoista
illat. rauhaan rauhoihin
adess. rauhalla rauhoilla
abl. rauhalta rauhoilta
allat. rauhalle rauhoille
ess. rauhana rauhoina
translat. rauhaksi rauhoiksi
instr. rauhoin
abess. rauhatta rauhoitta
comit. rauhoine-

Finnice IIRecensere

AppellatioRecensere

Rauha

  • /ˈrɑuhɑ/
  • Homoeoteleuton: -ɑuhɑ

Nomen propriumRecensere

Rauha

  1. (nomen feminae)

DeclinatioRecensere

  • sing.
    • nominativus Rauha
    • genetivus Rauhan
    • partitivus Rauhaa
    • translativus Rauhaksi
    • inessivus Rauhassa
    • elativus Rauhasta
    • illativus Rauhaan
    • adessivus Rauhalla
    • ablativus Rauhalta
    • allativus Rauhalle
    • abessivus Rauhatta
    • comitativus Rauhoineen