maa (fi)
Appellatio pronuntiatusque
+/-- [mɑː]
Notatio
+/-Ab lingua prisca Uralica.
Nomen substantivum
+/-maa
- terra (-ae fem.) ||
- Solum siccum; materiae quod tellurem complectuntur.
- Noster planeta.
- Regio, civitas.
Declinatio
+/-Declinatio Finnica | ||
---|---|---|
sing. | plur. | |
nom. | maa | maat |
gen. | maan | maiden maitten |
part. | maata | maita |
iness. | maassa | maissa |
elat. | maasta | maista |
illat. | maahan | maihin |
adess. | maalla | mailla |
abl. | maalta | mailta |
allat. | maalle | maille |
ess. | maana | maina |
translat. | maaksi | maiksi |
instr. | — | main |
abess. | maatta | maitta |
comit. | — | maine- |
Usus
+/-Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
- in sudore vultus tui vesceris pane donec revertaris in terram de qua sumptus es quia pulvis es et in pulverem reverteris –Gen 3:19
Dictiones collatae
+/-Dictiones derivatae
+/-Verba composita
Verba
Adiectiva