pää (fi)
Appellatio pronuntiatusque
+/-- [pæː]
- Homoeoteleuton: -æː
Notatio
+/-Protouralice *päŋe. Cognata sunt Estonice pea et Hungarice fej et fő .
Nomen substantivum
+/-pää
- caput (-itis neut.) ||
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | pää | päät |
| gen. | pään | päiden päitten |
| part. | päätä | päitä |
| iness. | päässä | päissä |
| elat. | päästä | päistä |
| illat. | päähän | päihin |
| adess. | päällä | päillä |
| abl. | päältä | päiltä |
| allat. | päälle | päille |
| ess. | päänä | päinä |
| translat. | pääksi | päiksi |
| instr. | — | päin |
| abess. | päättä | päittä |
| comit. | — | päine- |
Usus
+/-In principio verbi compositi significat 'principalis'.
- asia 'res' → pääasia 'res principalis'
- kaupunki 'urbs' → pääkaupunki 'caput'
Adessivus, ablativus et allativus postpositiones sunt, significatio "super, in".