FinniceRecensere

AppellatioRecensere

  • /ˈminæ/

Formae aliaeRecensere

NotatioRecensere

Stirps Uralica *me quae est etiam stirps verborum me et mi (Hungarice).

PronomenRecensere

minä

  1. ego (mei, comm.) || Pronomen primae personae; qui loquitur.

DeclinatioRecensere

Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. minä me
gen. minun meidän
part. minua meitä
iness. minussa meissä
elat. minusta meistä
illat. minuun meihin
adess. minulla meillä
abl. minulta meiltä
allat. minulle meille
ess. minuna meinä
translat. minuksi meiksi
instr.
abess. (minutta) (meittä)
comit.


Pronomina Finnica
personalia demonstrativa relativa interrogativa reflexiva reciprocum
sing. minä sinä hän tämä tuo se joka mikä kuka mikä kumpi itse-
+suff.poss.
toinen
plur. me te he nämä nuo ne jotka mitkä ketkä mitkä kummat
Pronomina indefinita
jokajokainenjokujompikumpikukaanmikäänkumpikaaneräskaikkimolemmatmonimuumuutamasamatoinenmuuanitseainoa

Formae affinesRecensere