FinniceRecensere

AppellatioRecensere

  • /ˈit̪.sen.sæ/

Formae aliaeRecensere

  • itzens (Agricola, Biblia 1548)

NotatioRecensere

Ab itse.

PronomenRecensere

itse|ni, -si, -nsä, -mme, -nne, -nsä

  1. (Pronomen reflexivum) sui

DeclinatioRecensere

In stirpem additur suffixus possessivus. Significatio pluralis est quando suffixus pluralis est.

Declinatio Finnica
sing. plur.
nom.
gen. itse-
part. itseä-
iness. itsessä-
elat. itsee-
illat. itsestä-
adess. itsellä-
abl. itseltä-
allat. itselle-
ess. itsenä-
translat. itsekse-
instr.
abess.
comit.

UsusRecensere

Suffixum verborum, -utua/-ytyä, verbum in verbum reflexivum mutat; interdum exstat ergo optio haec, et pronomen reflexivum non necesse est.

Dictiones collataeRecensere

Pronomina Finnica
personalia demonstrativa relativa interrogativa reflexiva reciprocum
sing. minä sinä hän tämä tuo se joka mikä kuka mikä kumpi itse-
+suff.poss.
toinen
plur. me te he nämä nuo ne jotka mitkä ketkä mitkä kummat
Pronomina indefinita
jokajokainenjokujompikumpikukaanmikäänkumpikaaneräskaikkimolemmatmonimuumuutamasamatoinenmuuanitseainoa

LociRecensere

Ja korppi vastasi sudelle: Lihasi ei nimittäin ole hyvää; syököön lihaasi kuka vain haluaa itsensä tappaa, niin on pian tukehtuva.

  • Et respondens corvus ait lupo: Non enim est caro tua bona; quicunque enim vult se interficere, comedat de carne tua, quoniam mox erit soffocatus. – Iohannes de Capua: Directorium humanae vitae alias parabolae antiquorum sapientum.