vanhus
Appellatio pronuntiatusque
+/-- /ˈʋɑn.hus/
Notatio
+/-- ← vanha 'vetus'
Nomen substantivum
+/-vanhus
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | vanhus | vanhukset |
| gen. | vanhuksen | vanhuksien vanhusten |
| part. | vanhusta | vanhuksia |
| iness. | vanhuksessa | vanhuksissa |
| elat. | vanhuksesta | vanhuksista |
| illat. | vanhukseen | vanhuksiin |
| adess. | vanhuksella | vanhuksilla |
| abl. | vanhukselta | vanhuksilta |
| allat. | vanhukselle | vanhuksille |
| ess. | vanhuksena | vanhuksina |
| translat. | vanhukseksi | vanhuksiksi |
| instr. | — | vanhuksin |
| abess. | vanhuksetta | vanhuksitta |
| comit. | — | vanhuksine- |