vanha

Finnice

Appellatio

• /ˈʋɑn.hɑ/

Formae aliae

• † wanha

Notatio

Estonice  vana  cognatum est.

Nomen adiectivum

vanha

1. vetus (-us -us) || Magnam aetatem habens, multos annos natus; antiquus.

Declinatio

positivus	comparativus	superlativus
vanha	vanhempi	vanhin
Declinatio Finnica sing. plur. nom. vanha vanhat gen. vanhan vanhojen † vanhain part. vanhaa vanhoja iness. vanhassa vanhoissa elat. vanhasta vanhoista illat. vanhaan vanhoihin adess. vanhalla vanhoilla abl. vanhalta vanhoilta allat. vanhalle vanhoille ess. vanhana vanhoina translat. vanhaksi vanhoiksi instr. — vanhoin abess. vanhatta vanhoitta comit. — vanhoine	Declinatio Finnica sing. plur. nom. vanhempi vanhemmat gen. vanhemman vanhempien (vanhempain) part. vanhempaa † vanhempata vanhempia iness. vanhemmassa vanhemmissa elat. vanhemmasta vanhemmista illat. vanhempaan vanhempiin adess. vanhemmalla vanhemmilla abl. vanhemmalta vanhemmilta allat. vanhemmalle vanhemmille ess. vanhempana vanhempina translat. vanhemmaksi vanhemmiksi instr. — vanhemmin abess. vanhemmatta vanhemmitta comit. — vanhempine	Declinatio Finnica sing. plur. nom. vanhin vanhimmat gen. vanhimman vanhimpien vanhinten (vanhimpain) part. vanhinta † vanhimpaa † vanhimpata vanhimpia iness. vanhimmassa vanhimmissa elat. vanhimmasta vanhimmista illat. vanhimpaan vanhimpiin adess. vanhimmalla vanhimmilla abl. vanhimmalta vanhimmilta allat. vanhimmalle vanhimmille ess. vanhimpana † vanhinna vanhimpina translat. vanhimmaksi vanhimmiksi instr. — vanhimmin abess. vanhimmatta vanhimmitta comit. — vanhimpine

Dictiones collatae

Antonyma

• nuori
• uusi

Dictiones derivatae

• vanhus

Verba

• vanhentua
• vanheta