FinniceRecensere

AppellatioRecensere

  • /ʋoidɑ/

Verbum intransitivumRecensere

voida

  1. valere
    1. (+infinitivus) posse (possibilis esse)
      Mutta Abram kysyi: "Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?"
      at ille ait Domine Deus unde scire possum quod possessurus sim eam –Gen 15:8
    2. valetudinem habere
      Miten voit? Quomodo vales?
  2. licere, permissionem habere

ConiugatioRecensere

Stirps voi- categoria III
Indicativum
praesens imperfectum perfectum plusquamperfectum
sing. I. voin voin olen voinut olin voinut
II. voit voit olet voinut olit voinut
III. voi voi on voinut oli voinut
plur. I. voimme voimme olemme voineet olimme voineet
II. voitte voitte olette voineet olitte voineet
III. voivat voivat ovat voineet olivat voineet
passivum voidaan voitiin on voitu oli voitu
Condicionalis
praesens perfectum
sing. I. voisin olisin voinut
II. voisit olisit voinut
III. voisi olisi voinut
plur. I. voisimme olisimme voineet
II. voisitte olisitte voineet
III. voisivat olisivat voineet
passivum voitaisiin olisi voitu
Imperativus
praesens perfectum
sing. I.
II. voi ole voinut
III. voikoon olkoon voinut
plur. I. voikaamme olkaamme voineet
II. voikaa olkaa voineet
III. voikoot olkoot voineet
passivum voitakoon olkoon voitu
Potentialis
praesens perfectum
sing. I. voinen lienen voinut
II. voinet lienet voinut
III. voinee lienee voinut
plur. I. voinemme lienemme voineet
II. voinette lienette voineet
III. voinevat lienevät voineet
passivum voitaneen lienee voitu
Participia Infinitivi
act. VA voiva A voida
voidakseen
NUT voinut
MA voima E voidessa
voitaessa
voiden
pass. VA voitava
TU voitu
negans voimaton MA voima-1

1 iness. -ssa, elat. -sta, illat. -an, adess. -lla, abess. -tta, instr. voimin.


Dictiones collataeRecensere

Synonyma

Dictiones derivataeRecensere