aika (fi)
Appellatio pronuntiatusque
+/-- /ˈɑi.kɑ/
Formae aliae
+/-- † aica
Notatio
+/-Cognata Estonice aeg , Carelice aiga et Votic aika . (Titulus nexusHäkkinen, 2004, s.v. aika)
Nomen substantivum
+/-aika
- tempus (-oris neut.) ||
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | aika | ajat |
| gen. | ajan | aikojen † aikain |
| part. | aikaa | aikoja |
| iness. | ajassa | ajoissa |
| elat. | ajasta | ajoista |
| illat. | aikaan | aikoihin |
| adess. | ajalla | ajoilla |
| abl. | ajalta | ajoilta |
| allat. | ajalle | ajoille |
| ess. | aikana | aikoina |
| translat. | ajaksi | ajoiksi |
| instr. | — | ajoin |
| abess. | ajatta | ajoitta |
| comit. | — | aikoine- |
Dictiones derivatae
+/-- (nomina adiectiva) aikainen, ajallinen
- (nomina substantiva composita) aikakone, aikarauta, kotiintuloaika, nukkumaanmenoaika, työaika, vapaa-aika
- (verba) aikoa, ajoittaa
|
Haec dictio adhuc stipula est. Amplificando eam adiuvabis Victionarium meliorari. |
Appellatio pronuntiatusque
+/-- /ˈɑi.kɑ/
Notatio
+/-Ab nomine substantivo vel ab linguis germanicis *aiga 'habitus' ← *aigan 'habere'. (Titulus nexusHäkkinen, 2004, s.v. aika)
Adverbium
+/-aika (indecl.)
- (etiam adiectivum) admodum ||
Dictiones collatae
+/-Synonymum